Kaatuneitten muistopäivänä kirkkoon ja vanhalle hautuumaalle
Kaatuneitten muistopäivänä 19.5.2024 jumalanpalveluksen
päätteeksi lähetetään Vaasan kirkosta seppelpartio sankarihaudoille.
Tehtävään lähetettävää seppelpartiota sekä veteraani-
ja maanpuolustusjärjestöjen lippulinnaa odottaa Vaasan vanhalla hautausmaalla
381 haudan sankarihauta-alue kuvanveistäjä Armas Tirrosen suunnittelemine Pyhä
puisto -muistomerkkeineen.
Saatesanat ja seppelpartion lähettämisen jumalanpalveluksen
päätteeksi toimittaa professori emeritus Ilkka Virtanen.
Kuvat: AN 16.5.2024. Sankarihauta-alue, Vaasan vanha
hautausmaa
Tätä blogikirjoitusta on täydennetty tapahtuman jälkeen: Ilkka Virtasen puhe kirkossa ja kuvia seppelpartion lähettämisestä sankarihaudoille sekä seppeleiden laskemisesta muistomerkille.
Sankarihaudoilla on kerrottavaa
Saatesanat Vaasan kirkossa
Kaatuneitten muistopäivänä 19.5.2024
lähetettäessä seppelpartio sankarihaudoille
Saimme kolme viikkoa sitten nauttia hienoista
veteraanijuhlallisuuksista, kun Vaasa oli toistamiseen saanut
järjestettäväkseen Kansallisen veteraanipäivän valtakunnallisen pääjuhlan.
Veteraanipäivää on vietetty vuodesta 1987 alkaen muistutuksena yli 5 vuotta
kestäneen sotakauden päättymisestä ja rauhanajan alkamisesta Lapin sodan
päättymisen myötä 27.4.1945. Nimikkopäivä on kunnianosoitus niille 500 000
miehelle ja 100 000 naiselle, jotka rintamapalveluksen muodossa
osallistuivat yhteisiin sotaponnistuksiin isänmaamme itsenäisyyden ja vapauden
turvaamiseksi.
Näiden 600 000 rintamapalvelukseen osallistuneen
joukossa oli 90 000 sellaista, jotka eivät päässeet itse näkemään, että
heidän ponnistelunsa maamme itsenäisyyden säilyttämiseksi eivät menneet
hukkaan. Heidän paluunsa sodasta tapahtui ennen sodan päättymistä, puuarkussa.
Heidän uhrauksensa isänmaan hyväksi oli uhrauksista suurin ja jaloin, heidän
oma henkensä.
Kaatuneiden sotilaiden omaisten ja heidän aseveljiensä vahva
tahto sai aikaan, että kaatuneitten huolto hoidettiin uuden ainutlaatuisen
suomalaisen ratkaisun mukaisesti. Kaatuneita ei haudattu taistelupaikkojen
läheisyyteen perustettaviin sotilashautausmaihin, kuten sotaväen pitkä perinne
oli ollut, vaan heille perustettiin kunnissa olevien hautausmaiden yhteyteen
omat sankarihauta-alueet. Näin kaatuneet saivat viimeisen leposijansa
kotiseutunsa mullassa. Maahamme syntyi 630 sankarihautausmaan verkosto. Seurakunnat
pitävät näitä yhä yllä ja huolehtivat niiden hoidosta.
Maassamme matkaileva voi todeta, että jokaisella
paikkakunnalla sankarihautausmaa on tutustumisen arvoinen nähtävyys. Yhtenäiset
hautakivirivistöt, yhtenäiset hyvin hoidetut kukkaistutukset ja kuvanveistäjien
taidokkaat muistomerkit muodostavat aina harmonisen ja mieltä ylentävän
kokonaisuuden.
Sankarihaudoilla on myös kerrottavaa, jopa vierailijalle.
Osallistuin muutama viikko sitten hautajaistilaisuuteen Karijoen kirkossa, jota
en entuudestaan tuntenut. Siunaustilaisuutta edeltänyt kierrokseni kirkkoa
ympäröivällä hautausmaalla johti myös sankarihaudoille. Silmiin pisti heti
sankarihautojen suuri lukumäärä, 130 hautaa, onhan kyseessä varsin pieni kunta.
Lähempi tutustuminen hautakivien kertomaan antoi asialle selityksen. Suuressa
joukossa hautakiviä vainajan kuolinpaikaksi oli merkitty Äyräpää, eteläpohjalaisten
sotilaiden tuhoisin kohtalonpaikka Talvisodassa.
On selvää, että jokaiseen yksittäiseen sankarihautaankin
liittyy oma tarinansa. Yksittäistapauksissa ne ovat voineet olla yleisesti
tiedossa, mutta valtaosaltaan vain lähiomaisten tuntemia, aina ei edes
heidänkään. Kaatuneet eivät olleet niistä itse kertomassa ja monet veteraanit
eivät halunneet sotatapahtumista liiemmälti kertoa. Nykytekniikka on luonut
mahdollisuuden yleisemminkin tutustua sotakohtaloihin.
Tietoverkostossa on avattu vapaaseen käyttöön Sotasampo- ja
Sotapolku-tietokannat, jotka sisältävät laajat kirjallisten sotadokumenttien ja
-kuvien kokoelmat. Tietoja yhdistelemällä pystyy saamaan hyvän kuvan jokaisen
rintamapalvelukseen osallistuneen vaiheista sodan kestäessä, niin kaatuneista
kuin Suomea jälleenrakentamaan selvinneistä.
Olen laatinut Sotasampo-tietokannan ja siihen perustuvan
karttapohjaisen Sotapolku-työalustan perusteella isäni sotapolun. Se koostuu
yhteensä 45 osiosta alkaen 9.10.1939 tapahtuneesta rintamapalvelukseen
astumisesta, joukkojen siirtymisistä ja tärkeimmistä taisteluista päättyen
juhannusaaton 23.6.1944 taisteluihin Viipurin maalaiskunnassa. Tuolloin
vihollisen kranaatti haavoitti isääni Näätälän Kollivuoren taistelussa niin,
että hän menehtyi vielä samana päivänä kenttäsairaalassa. Isäni oli siis yksi noista
90 000 sodasta elossa kotiin palaamattomasta, äitini yksi 30 000
sotaleskestä ja minä yksi 50 000 sotaorvosta.
Toukokuun kolmas sunnuntai on omistettu sodissa kaatuneiden
muistolle vuodesta 1940 alkaen. Heti Talvisodan päättymisen jälkeen
ylipäällikkö Mannerheim päätti, että toukokuun 16. päivänä vietetyn
Puolustusvoimain lippujuhlapäivän sijasta ryhdytään silloin viettämään
Kaatuneitten muistopäivää. Käytännön syistä 16.5. päivän sijasta muistopäivä
sijoitettiin läheiseen toukokuun kolmanteen sunnuntaihin.
Ilmaisemme yhteisen kunnianosoituksemme ja kiitoksemme
henkensä uhraamaan joutuneille sotilaillemme suorittamalla kunniakäynnin ja
seppeleenlaskun sankarihaudoille välittömästi tämän jumalanpalveluksen jälkeen.
Täältä tehtävään lähetettävää seppelpartiota sekä
veteraani- ja maanpuolustusjärjestöjen lippulinnaa odottaa Vaasan vanhalla
hautausmaalla 381 haudan sankarihauta-alue kuvanveistäjä Armas Tirrosen
suunnittelemine Pyhä puisto -muistomerkkeineen.
Ilkka Virtanen
Kuvat: AN 19.5.2024 Vaasan kirkko ja vanha hautausmaa
...
Aimo Nyberg
aimonyberg(at)gmail.com